Viikko on ollut sinänsä hyvä, että ei ole tullut yhtäkään kaloriylityspäivää. Viikko on ollut sinänsä paska, että ei ole tullut liikuttua juuri ollenkaan.

Mutta toisaalta ihan turhia horinoita höpistä mitään, ennenkuin viikon kaksi viimeistä ja psykologisesti vaikeinta päivää on ohi. Ei ole kyllä pienintäkään aikomusta ratketa. Mulla ei ole tällä hetkellä mitään ruokaan liittyviä mielihaluja. Kunhan syön. Ja samalla katson, että syön kevyesti ja proteiinipitoisesti. Ruoka on vain bensaa.

Ensi viikolla pitäisi kiristää tuolta liikuntapuolelta, ois kiva saada joku painonlaskuhumahdus ensi viikkoon :) Kyllä mä nytkin pienenen kuin matti vanhanen ikään, mutta jotenkin niin tasaisesti etten tajuu vali vali. Silloin kun liikun niin saattaa vyötäröstä lähteä viikossa neljä senttiä ja tykkään siitä fiiliksestä.

Mutta sunnuntaina siis vaakailua ekaa kertaa kunnolla. Jotenkin jännittää ja pelottaa se vaa'alle hyppääminen. Entäs jos en olekaan laihtunut yhtään? Sitten tulee kyllä suru puseroon perkele :(