Sitten tuli tämä viikko, joka on ollut aivan kamala. Turvottaa, vaikka söin kuin hiiri ja aloin jo miettimään onko tämä nyt sitten tässä. Laihdutus nimittäin. Karkki ja keksit kutsuivat kun peilissä möllötti ja vaatteisiin änkeytyi ihan sama plösö kuin 4,5 kiloa aikaisemmin. Ajattelin että vaaka on varmaan rikki ja iloitsin ennenaikaisesti. Mutta mutta, ilmeisesti laihdutuksesta hieman suivaantuneet menkkani alkoivatkin tänään ja vuosien kokemus on opettanut että laihdtuksen aikana menkat ovat maailman kivoin homma. Kolmantena - neljäntenä päivänä kaikki turvotukset katoaa ja varresta saatta rysähtää 1-3 kiloa kerralla pois. Se tuntuu ja se näkyy. Odotan siis ensi viikon tuloksia aika innolla!

Mutta toisaalta ihan turhia horinoita höpistä mitään, ennenkuin viikon kaksi viimeistä ja psykologisesti vaikeinta päivää on ohi. Ei ole kyllä pienintäkään aikomusta ratketa. Mulla ei ole tällä hetkellä mitään ruokaan liittyviä mielihaluja. Kunhan syön. Ja samalla katson, että syön kevyesti ja proteiinipitoisesti. Ruoka on vain bensaa.

Ensi viikolla pitäisi kiristää tuolta liikuntapuolelta, ois kiva saada joku painonlaskuhumahdus ensi viikkoon :) Kyllä mä nytkin pienenen kuin matti vanhanen ikään, mutta jotenkin niin tasaisesti etten tajuu vali vali. Silloin kun liikun niin saattaa vyötäröstä lähteä viikossa neljä senttiä ja tykkään siitä fiiliksestä.

Mutta sunnuntaina siis vaakailua ekaa kertaa kunnolla. Jotenkin jännittää ja pelottaa se vaa'alle hyppääminen. Entäs jos en olekaan laihtunut yhtään? Sitten tulee kyllä suru puseroon perkele :(

Aamuisin olen syönyt nalle 4-viljanpuuroa, johon on humautettu purkki profeel-mustikkajugua, sekä jonkin pienen hedelmän (luumu, muutama viinirypäle) ja kahvia. Kalorit noin kaksisataa

Lounaaksi olen syönyt ruistonnikalaleipää, johon tulee sisälle pussi chilitonnikalaa (85g noin 100kcal) ja paljon rehuja. Kalorit noin 250

Välipalaksi menee purkki rahkaa, noin 110kcal

Päivälliseksi kaalilaatikko, jauheliha korvattu kanalla. Juomana Sprite Zeroa. Kalorit noin 250

Illalla vielä hedelmäsalaattia ja raejuustoa, noin 200 kalorin edestä.

Juupa juu, pienemmältä tuntuu ja kivemmalta. Vähän allapäin kaikesta muusta, mutta tämä proggis nyt ainakin mallillaan.

Ohhoij, luntako sieltä tulee viikonlopuksi...?

Ensi viikon hektisyys ahdistaa jo etukäteen, mutta päätin etten anna sen vaikuttaa tähän projektiini. Alan jo olla siinä vaiheessa, että saan näkyvistä tuloksista lisäpontta  ja uskoa. Joillekin alku alkaa laihduttaa on se helpoin, mutta minulle alku on se, mikä eniten juuri on pistänyt kampoihin viimeisen vuoden sisällä.

Ensi viikon tavoitteena on liikunta ja kunnolliset ateriat ja tasaiset kalorit. Ehkä sellainen 1000-1300 kalorin minimi/maksimitavoitteet.

Vielä on vähintäänkin viikko vaa'atonta eloa, mutta uskon että se tekee minulle vain hyvää. Jos nämä minun tuntuva tulokseni olisivat vain yhden kilon häipymisen tulosta niin varmaan hajoaisin samantien syömään :D

Viikonloppuna on tavoitteena siis mennä laihiskaloreilla myöskin, seuraava rentoilupäivä aikaisintaan vapaapäivien jälkeen tiistaina, sillä kuten edellisessä postauksessa totesin, vapaapäiviin yhdistetyt herkuttelut vievät kontrollini täysin.

Kävin tänään kokeilemassa vähän kuteita kaupoissa, näytin jo hiukan pienemmältä. Mutta mahakummun koko lisäsi taistelutahtoani, mokomaa en enää kauan suostu katselemaan :) !

Eilinen härdellipäivä jätti kalorit jonnekin 500 (edelleen jatkuu syömisen vuoristorata) ja tänään taitaa olla hyvä jos menee 600 rikki.

Inhottaa olla tällainen selkärangaton mato, joita olen ylenkatsonut ja inhonnut aikaisempien onnistuneiden laihdutuksien aikana/jälkeen. Mietin tänään oikein urakalla mikä tässä tepsisi, sillä silloin kun kaikki menee hyvin, niin olen mallilaihduttaja, en fuskaa tai napostele. Menen myöskin metsään aika raatorehellisesti, turpaan menee vaikka mitä mitä ei edes varsinaisesti tee mieli. huokaushuokaushuokaus. Mutta aion jälleen ottaa uudet keinot käyttöön.

Analysoituani ongelmaa tulin siihen lopputulokseen että vapaapäivän rytmittömyys ja aikatauluttomuus ajaa minut syömään liian usein. Odotan myös "vähän rennommin syömistä" vapaapäivänä tiukkojen arkipäiväsyömisten pikku palkintona. Vähä rentous lähtee käsistä ja parhaimmillaan kaksi tai kolme vapaapäivää jatkuu samaa rataa. Olen siis vapaapäiväbulimikko ja syömishäiriöinen. Noh, uusi sopimus itseni kanssa on, että vapaapäivinä syödään pelkkää normaaliruokaa ja laihdutuskaloreilla, ei pienintäkään sanomista suuntaan tai toiseen.

Tästä lähtien alan pitämään mahdollisia pikkuherkkupäiviä arkena, niin että samana ja seuraavana päivänä on töitä.

Sinänsä olen tyytyväinen itseeni, että aikaisemmat kuurini ovat tällaisten vastoinkäymisten jälkeen kyllä loppuneet kuin seinään ja blogitkin vaipuneet unholaan. Nyt vaikka kuinka turpaan tulisi niin minähän en luovuta. En ennenkuin painan 10 kiloa vähemmän. Saakeli.

Muutenkin sellainen "joka viikko jotain uutta" -ajattelu voisi tepsiä, saisi sillä pidettyä itsensä vireänä ja laihdutuksen aktiivisena. Ensi viikoksi otan tavoitteeksi vähintään 4 pienen aterian syömisen, kuten normaalistikin olen syönyt.

Mutta jaa niin. Ensimmäinen kiloluku puntarilta odotettavissa akselilla la-ma. Vähän jännittää!

Meni kalkkunanakeista tehtyä pyttistä ja vihreetä salaattia raejuustolla napaan ja olipas hyvää. Kalkkunanakit mahtikeveitä, kolme riittää yhelle ja niistä tulee hintsun alle 100kcal. Perunoita vain yksi pieni, mutta sitäkin enemmän sipulia.

Päivän saldo oli sellaiset 800 kcal.

Onhan mulla tietysti noita kaloreita vielä kaikenmaailman liikunnat pienentämässä, joten olis aika tärkeetä syödä ainakin se 1200 kcal, ihan mielitekojen estämiseksi ja ettei kroppa ala kapinoida ja mene säästöliekille.

Tuntuu taas pienemmältä ja vaatteetkin hiukka väljemmiltä. Uskoakseni tämä voi olla onnistuneen tarinan alku, jos vain tasoitan tämän minun menoni. Toivon sitä todella.

Mikä tähän johti? Olikin outo tilanne, kun olin välttänyt aikaisemman elämän pahimman karikon, jota en ala tässä nyt tarkemmin erittelemään. Tämä ko. paikka on ollut kaikkien aikaisempien laihdutusyritysten päätepysäkki. Syön hyvin, normaalisti siis, liikun, laihdun - ja sitten menen helvetillisten ruokakökkeröiden ääreen ja syön itseni piippuun vaikka joka kerta päätänkin muuta. Se ei edes voi johtua itse ruuasta, kun joskus syön vaikkapa vain leipää ja juustoa, joista en edes liiemmin välitä, kasapäin. Joku sisäinen ahmimishäiriöinen pikkuneiti vain herää tuolloin, tuossa ympäristössä, sisälläni.

Ja siis tein koeviikolla itselleni selväksi, että nyt siihen tulee piste. Kituuttamaan ei tarvitse ruveta, mutta tuossa paikassa ruokaa menee suuhun vain normimääriä. Ja jotenkin sen myöntäminen, että minulla on itsehillinnässä paha ongelma, teki kaiken paljon helpommaksi. Sunnuntaina kirjoitinkin tyytyväisenä, kuinka kaikki oli mennyt mainiosti. Mutta sitten. Sitten!

Menin ystäväni luokse ja pitkä ilta venyi yöhön ja jotenkin ihmeen vähällä määrällä syötävää sai kauhean kasan kaloreita. Huhhahhei, mutta oltiinhan siis vielä koeviikon puolella. Ja lohduttaa, ettei tuollaiset illanvietot kuulu elämään  normaalisti niin yhtään, joten ihan heti ei sama moka toistu.

Vähän vain meni ruokavalio rempalleen, kun ei eilen menkkaturvotuksen ja syöminkimorkkiksen jälkeen maistunut oikein mikään, kaloreita tuli koko päivälle hät hätää 200. Kävin juoksemassakin kunnon hikilenkit mutta silti edelleen turvottaa. Kurja olo ja ruoka ei vieläkään maistu. Lähden kohta tekemään muutaman tunnin kävelylenkin, josko kaalipataa saisi sitten väännettyä.

Elikkäs siis kaloriralli viime maanantaista lähtien

Ma - 890 kcal

Ti - 1000 kcal

Ke - 1150 kcal

To - 1200 kcal

Pe - 900 kcal

La - 1990 kcal

Su - 3100 kcal

Ma - 190 kcal

Ti - 310 kcal

Nojoo, laskin noiden päivien keskiarvoksi 1192 kcal, elikkäs juurikin se mikä sen pitäisi olla. Toki olisi kropan, hyvinvoinnin ja terveen järjen mukaista että ne tulisi vähän tasaisemmin... Vaan vaikka polku onkin kuoppainen niin onpahan ainakin oikeaan suuntaan!